Yritysten ja organisaatioiden päästölaskenta on jo tuttua monelle. On hyvä pysähtyä miettimään hiilidioksidipäästöjen lisäksi sitä, millaisen jäljen oma toiminta jättää luontoon, sekä sitä, miten haittoja voidaan välttää, vähentää ja hyvittää. Jyväskylän yliopistossa on kehitetty mittaustapa, jolla voidaan laskea yrityksen tai organisaation aiheuttama haitta luonnolle.

Janne Kotiaho

Ekologian professori ja Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Ekologian professori ja Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta on tutkinut luonnon ennallistamista. Se tarkoittaa pilaantuneen tai heikennetyn ympäristön palauttamista kohti luonnontilaa. Ennallistamista tutkiessaan Kotiaho törmäsi kysymykseen siitä, kuka tai mikä aiheuttaa luontokatoa eli luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä.

”Luonnon monimuotoisuus on elämä sen kaikissa eri muodoissa. Elämä tällä pallolla on alkanut yhden kerran, noin 4 miljardia vuotta sitten. Elollinen luonto, jonka nyt näemme ympärillämme, on sukupolvesta toiseen siirtyvän elämän loputtoman moninaistumisen tämänhetkinen tulos. Kaikki yritykset ja organisaatiot aiheuttavat jonkinlaista luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä jossain päin maapalloa”, Kotiaho linjaa.

”Elollinen luonto, jonka nyt näemme ympärillämme, on sukupolvesta toiseen siirtyvän elämän loputtoman moninaistumisen tämänhetkinen tulos”, Janne Kotiaho muistuttaa.

Luontohaittojen mittaaminen kertoo yritykselle, mitä se voi tehdä paremmin

Yrityksen tai organisaation aiheuttama luontohaitta voi olla suora ympäristövaikutus, kuten maansiirto. Se voi olla myös epäsuora, kuten hankintojen kautta aiheutuvat luontohaitat. Omalla toimitusketjulla on siis valtava merkitys. Jos ajatellaan luontokatoa maailmanlaajuisesti, hehtaarin maa-alueen hävittäminen Suomessa on pienempi paha kuin samankokoisen alueen menettäminen vaikkapa Amazonin sademetsässä. Syy on siinä, että Suomen luonnossa elää huomattavasti vähemmän erilaisia lajeja kuin sademetsissä, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden keskittymiä.

”Esimerkiksi kaikki ruoka on viljelty jossakin. Kun selvitetään, missä maassa kyseistä ruokatuotetta viljellään ja minkä kokoisella alueella, voidaan laskea, kuinka suurta luontohaittaa viljely aiheuttaa. Saadaan selville, kuinka suuri osuus kaikista maailman lajeista häviää, jos tuotteen kulutus jatkuu entiseen tapaan”, Kotiaho selittää.

Luontohaittojen laskennassa ovat apuna kansainväliset kauppavirtojen tietokannat. Kotiaho ja hänen tiiminsä Jyväskylän yliopistossa ovat laskeneet esimerkiksi Tampereen kaupungin ja koko S-ryhmän aiheuttaman luontohaitan kehittämällään menetelmällä. Kotiahon mukaan tiimi on onnistunut yhdistämään kansainvälistä kauppavirtadataa luontohaittadataan tavalla, jota ei ole ennen tehty. Maailmassa on muutamia vastaavia mittausmenetelmiä, mutta mikään ei ole vielä levinnyt laajaan käyttöön.

”Yritykseltä tarvitaan tieto kulutuksen määrästä, energiasta megawattitunteina, ruoasta kilogrammoina ja muusta kulutuksesta esimerkiksi euroina. Kulutustiedot yhdistetään kansainvälisiin kauppavirtatietokantoihin, jotka ovat pitkälti samoja kuin hiilijalanjäljen laskennassa. Luontohaitan arvioinnissa vaaditaan kuitenkin lisäaskel verrattuna hiilijalanjäljen laskentaan – pitää tietää kuinka paljon vaikka maankäyttö tai päästöjen aiheuttama ilmastonmuutos aiheuttaa luontohaittaa”, Kotiaho kertoo.

Tehtävä kuulostaa monimutkaiselta, mutta Kotiahon mukaan tarvittavat tiedot löytyvät tietokannoista tai tieteellisestä kirjallisuudesta, tosin eivät kaikkien tuotteiden osalta kovin tarkasti. Toistaiseksi kunkin tuotekategorian sisällä tuotteiden vertaaminen on haastavaa ja esimerkiksi eri merkkisten IT-laitteiden tai puhelimien välisiä eroja ei pystytä vielä suoraviivaisesti arvioimaan.

”Laskentamenetelmä on itsessään varma, mutta datan epätäydellisyyden vuoksi laskenta on vielä karkeaa. Datan tarkkuus kuitenkin kehittyy koko ajan, ja samalla laskenta tarkentuu. Tarkoitus on saada luontohaitan arviointi automatisoitua esimerkiksi osaksi yrityksen talous- ja muuta kulutuskirjanpitoa”, Kotiaho sanoo.

”Luontohaittojen mittaaminen on ensimmäinen askel kohti yrityksen näyttöön perustuvaa ympäristövastuullisuutta. Kun tiedetään, missä ollaan, voidaan laatia tavoitteet sille mihin ollaan menossa. Kun yritys tuntee omat vaikutuksensa eli ilmasto- ja luontohaittansa määrän, voidaan niitä alkaa välttää, vähentää ja kompensoida”, hän tiivistää.

Kun selvitetään, missä maassa kyseistä ruokatuotetta viljellään ja minkä kokoisella alueella, voidaan laskea, kuinka suurta luontohaittaa viljely aiheuttaa. Saadaan selville, kuinka suuri osuus kaikista maailman lajeista häviää, jos tuotteen kulutus jatkuu entiseen tapaan.

Luontokatoa voi hillitä vähentämällä kulutusta

Kotiaho korostaa, että jokaisen yrityksen ja organisaation luontohaittojen mittaaminen ja parannuskeinot ovat tapauskohtaisia. Vertailukohtiakin on vielä vähän. Hän listaa kuitenkin asioita, joita kannattaa huomioida luontohaitan vähentämisessä:

”Tuotteet, joissa on korkea päästökerroin ja tuotteet, joita käytetään määrällisesti paljon, voi vaihtaa vähemmän kuormittaviin tuotteisiin. Usein kulutusta voi vähentää, kunhan siihen kiinnittää huomiota. Onko työläppäri tai puhelin pakko vaihtaa vain parin vuoden välein? Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tuplaamalla laitteiden käyttöikä puolitetaan niiden hankinnasta aiheutuvat päästöt ja luontohaitta”, hän pohtii.

Lisäksi kannattaa suosia kotimaista. S-ryhmän myymästä ruoasta noin 80 prosenttia on kotimaassa valmistettua, mutta silti ruoan aiheuttamasta luontohaitasta yli 90 prosenttia kohdistuu Suomen ulkopuolelle. Osin tämä johtuu ruoantuotannossa tarvittavien tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja rehujen, tuonnista ja osin siitä, että Suomessa lajitiheys on pieni suhteessa moniin muihin alueisiin maailmassa, mikä tarkoittaa pienempää luontohaittaa pinta-alayksikköä kohden.

Ekologinen kompensaatio on luonnon kannalta välttämättömyys

Koska ihmiskunta tulee edelleen väistämättä kasvamaan ja yhteiskuntien kehityksestä on vaikea pidättäytyä, kaikkea luontohaittaa ei realistisesti voida nopeasti lopettaa. Kotiahon näkemyksen mukaan ekologinen kompensaatio on välttämättömyys, jos luontokato halutaan todella pysäyttää.

”Ensin vältetään ja vähennetään haittaa ja loput kompensoidaan. Ekologinen kompensaatio on ainoa tunnettu luontohaitan hyvittämisen vaihtoehto, ja se pitäisi ottaa laajamittaisesti käyttöön. Miksi haitan aiheuttaja ei maksa? Miksi sallimme sen, että haittaamisesta hyötyvät toimijat sosialisoivat haittansa yhteiskunnan kustannettavaksi?”

Jos Kotiaho saisi päättää, hän asettaisi ekologisen kompensaation pakolliseksi toimenpiteeksi. Jos kompensaation toteuttaa oikein, päästään tilanteeseen, jossa luontoa parantavat teot tasapainottavat luontoa heikentävät teot. Kotiahon mukaan tavoitteeseen pääseminen on poliittisten päätösten lisäksi kiinni yritysten omasta halusta toimia. Siksi ilmasto- ja luontohaitat olisi hyvä esitellä samalla dokumentilla kuin yrityksen taloustiedot. Vastuullisuusraportin tiedot saattavat jäädä vain vastuullisuusraporttiin.

”Jos luontohaittojen ekologinen kompensaatio otetaan käyttöön, haitan aiheuttamiselle saadaan laskettua konkreettinen hintalappu, joka näkyy talouskirjanpidossa omalla rivillään. Näin haitan aiheuttaminen tulisi osaksi perinteistä talouteen perustuvaa yritysten päätöksentekoa”, Kotiaho tiivistää.

Hän tuo esille usein käytetyt argumentit siitä, että pieni yritys pienessä Suomessa ei voi tehdä paljoakaan luonnon auttamiseksi.

”Minun vastaukseni tähän keskusteluun on se, että jokainen teko vie kohti kestävyyttä tai siitä poispäin. Voi valita, kumpaan suuntaan haluaa tätä isoa laivaa liikauttaa, edes vähän. Itseasiassa, jos jokainen yksilö ja organisaatio tekisi edes niitä pieniä tekoja, meillä olisi käsissämme vääjäämätön laajamittainen kestävyysmurros.”

Kuva 1: Petteri Kivimäki / Jyväskylän yliopisto
Kuvat 2 ja 3: Adobe Stock Photos